Ihan veturinkuljettajana

DSC07701 DSC07777

Piiitkästä aikaa asukuvien kanssa täällä taas! Vähän ahdistavaa ajatella, että edellisestä päivityksestä on aikaa melkein kuukausi, mutta oh well.. :D Mutta koska mä vihaan ehkä yli kaiken postaamattomuuden selittelyä postauksissa, siirrytään ihan muihin juttuihin. Mä olen pikkuhiljaa herännyt siihen totuuteen, että kesä alkaa olla ohi, parempi nyt ehkä näin lokakuussa kuin ei milloinkaan. Olenkin innostunut syyspukeutumisesta oikein kunnolla, ja viileämpinä päivinä olen nahkatakin ja tennareiden sijasta pukeutunut nilkkureihin ja mun uuteen lemppariin, tuohon ihanaan paksumpaan bikertakkiin. Yllätyksekseni olen myös ihastunut kaikkiin erilaisiin hattuihin, viimeisimpänä villityksenä tuo veturinkuljettajan lätsä. Vielä jokunen aika sitten pidin kyseisiä hattuja ihan urpon näköisinä, mutta niin se maku vaan lyhyessäkin ajassa muuttuu, ja yhtäkkiä huomasinkin metsästäväni sellaista kissojen ja koirien kanssa! 

DSC07806

DSC07829

Fun fact hattuun liittyen. Tämä veturinkuljettajan lätsä on ihan identtinen erään äitini hatun kanssa, jota rakastin joskus 6-7-vuotiaana. Niihin aikoihin Gimmel oli mun lempibändi, ja näin jossain lehdessä eräällä bändin tytöistä samanlaisen hatun, jolloin nimesin sen loogisesti Gimmel-hatuksi. Meillä oli siihen aikaan myös alakerran työhuoneessa vierassänky, jossa minä, pikkuveljeni -ja siskoni tykättiin pomppia ja riehua. Jonkun erityishauskuuden tähän pomppimiseen ja riehumiseen meille toi mitä kummallisimpiin vaatteisiin pukeutuminen. Mun bravuureihin kuului esimerkiksi bikinien yläosa yhdistettynä ulkohousuihin.. Kunnon muotimuija olen siis ollut jo back in the days. Tosi hauskaa meistä oli myös laittaa päähän hatut tai pipot, ja heittää ne  hyppiessämme dramaattisesti ilmaan. Työhuoneen katossa oli kupolimainen lamppu, johon sitten kerran hattuja heitellessämme vahingossa heitin tämän Gimmel-lätsäni. Jostain syystä unohdin hatun kattolamppuun kokonaan, ja seuraavan kerran se ilmoitti olemassaolostaan palaneen kärynä ja sen syytä paniikissa etsivänä iskänä. Silloin muistin, että hattu oli unohtunut lamppuun, josta iskä  sitten kalasti palaneen Gimmel-lätsäni raadon pois, ja se oli kaikista niin hauskaa. Tästä stoorista mun vanhemmat jaksaa aina muistuttaa mua, kun tulee puhe hatuista. :D

DSC07721 DSC07739
Takki Zara, Neulepaita Bik Bok, Hattu Zara, Farkut Gina Tricot, Laukku Gina Tricot, Kengät H&M

Kuvaaja: Inka Pietilä

Tykkäättekö te samantyylisistä jutuista syyspukeutumisessa?

Taulut seinälle ilman reikiä

P9240848
P9240829-3 kopio

Viimein mä sain toteutettua sen - nimittäin pienen taulukollaasin sohvan yläpuolelle! Sohvan takainen seinä huusi monta kuukautta tyhjyyttään, ja moneen kertaan tulikin ääneen pohdittua, kuinka se todellakin vaatisi koristeekseen jotain. Mun oli jo kauan pitänyt tilata Deseniolta julisteita, ja kuvittelin sen olevan iisi juttu. Mutta sitten mulla iski sivuja selatessa ihan jäätävä valinnanvaikeus, ja löysin itseni jo ties kuinka monetta tuntia suunnittelemasta ja sommittelemasta jos jonkinlaisia kokonaisuuksia eri teemoilla :D Pohdinnan jälkeen päädyin kuitenkin näihin kaupunkitauluihin. Ehkä vähän kliseistä joo, mutta Pariisi ja New York on mun kaikista vierailemistani kaupungeista ne lempparit, joten ne ansaitsivat paikkansa myös seinällä. Musta on kiva, että tauluilla on jokin merkitys itselle. Seinä, jolle taulut kiinnitimme, on kiviseinä, mikä aiheutti pientä pohdintaa ennen julisteiden tilaamista. Varsinkaan vuokrakämpässä ei kiviseiniin viitsi hirveästi ruveta poraamaan, puhumattakaan siitä, millainen duuni se tulisi olemaan mittauksineen kaikkineen. Siksi aloin googlettelemaan muutamia kiinnitysvaihtoehtoja, ja törmäsin ihan uskomattoman helppoon sellaiseen!

taulukiinnike P9240838 kopio

Kiinnitin taulut seinään Clas Ohlsonilta saatavilla picture hanging stripseilla. Ne ovat kapeita liuskoja, jotka ovat toiselta puolelta tarrapintaiset, ja toiselta puolelta tarranauhamaista matskua. Tarrapuolet kiinnitetään sekä seinään että tauluun, ja tarranauhaosiot klikataan yhteen. Näin taulua joskus poistaessa on helppoa vaan napata taulu irti, ja repäistä tarrat irti seinästä! Näiden taulukiinnikkeiden paketissa lukee, että ne on suunniteltu kapeille kehyksille, mutta siitä mä olen vähän eri mieltä. Kiinnikkeistä kapeimmatkin tuntuivat mun valitsemille siroille kehyksille vähän liian paksuilta, mutta onneksi tämä ongelma oli helppo ratkaista yksinkertaisesti leikkaamalla tarrat kahtia! Tarrakiinnikkeet kestävät 5,4 kiloa, eikä niitä suositella laittamaan tapetoiduille seinille tai muuten herkille materiaaleille. Näiden avulla taulujen ripustaminen on todellakin helppoa. Tai no, kaikesta saa vaikeaa itselleen, jos vaan niin haluaa.. Nimimerkillä itse ähersin näiden taulujen ripusten parissa kaksi tuntia, koska mun perfektionistinen silmäni ei olisi yksinkertaisesti kestänyt sitä, jos yksikin taulu olisi mennyt vinoon :D

P9240841-2 kopio

Oletteko te innostuneet julistetauluista sisustuksessa?