Näytetään tekstit, joissa on tunniste deep. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste deep. Näytä kaikki tekstit

Kesän suosikkivaatteita & pohdintaa kertakäyttöasuista

IMG_3537-3 IMG_3516-3

Mä olen viimeaikoina miettinyt jonkin verran blogien asukuvakulttuuria, ja oikeastaan sitä, kuinka paljon samat vaatteet näkyvätkään asukuvissa. Selväähän on, ettei samaa asua kuvata blogiin useampaan kertaan - sehän on jo nähty, ja se siitä. Kuitenkin joidenkin blogien kohdalla olen huomannut, kuinka blogiin kuvatuissa asuissa näkyvät vaatekappaleet/asusteet näkyvät blogissa vain niiden yksien asukuvien verran, ja niistä ei kuulu enää sen jälkeen. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, ettei blogi ole koko todellisuus, mutta ei olisi mielestäni tavattoman hullu ajatus sekään, että bloggaaja hankkisi uusia vaatteita yhtenä syynä se, että saisi uusia vaatteita näkyviin asukuviin. Mielestäni tällainen "kertakäyttö"meininki vaikuttaa jotenkin tosi hullulta - puhutaanhan usein postauksissa kuitenkin, että juuri joku tietty vaatekappale tai asuste on se suosikki, ja siitä ei sen koomin sitten kuitenkaan enää näy eikä kuulu. Olikohan se sittenkään se suosikki...? Olen myös pohtinut sitä, toistavatko asukuvat lukijoiden mielestä liikaa itseään, jos niissä on toistuvasti samoja juttuja? Esimerkiksi tämän mun asun vaatekappaleet ja asusteet on  nähty täällä blogissa(kin) varmasti sataan kertaan, tosin erilailla yhdisteltynä vaan. Mä olen silti päättänyt pitää käytännönläheisemmän linjani, silläkin uhalla että lukijat kyllästyvät kuoliaiksi :D Nämä ovat aidosti mun lempijuttuja, ja se saa näkyä täälläkin, onhan blogi aina tekijänsä näköinen. Musta olisi vaan ihan älyttömän kummallista valita asuni sen mukaan, mitä sen osaa ei olisi blogissa aiemmin nähty.  Se tuntuisi tietyllä tapaa huijaamiselta, eikä siihen kyllä riittäisi varallisuus tai kaappitilakaan.


Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? :) Ja kertokaa myös, mitä tykkäätte asusta!



Mun treenifilosofiani

IMG_0783-2

Mä en ole mikään himoliikkuja, ja sitäkin vähemmän mikään treeniekspertti. En henkilökohtaisesti pidä fitneksestä lajina, enkä ole koskaan noudattanut mitään ruokavaliota tai treeniohjelmaa. En ole eläissäni ollut edes minkään sortin herkkulakossa :D Silti olen ollut liikunnallinen läpi elämäni, ja harrastanut muun muassa uintia, tanssia, luistelua ja cheerleadingia. Viimeiset 5 vuotta olen puolestaan viihtynyt hyvin salin ja ryhmäliikunnan puolella! Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat siis iso osa arkeani, joten ajattelin raottaa vähän tänne bloginkin puolelle tätä aihetta, sillä en ole sitä täällä hirveästi käsitellyt.


P5080007-4

Mun treenifilosofiassani korostuu kropan kuuntelu enemmän kuin mikään muu. Mä treenaan viikossa noin 3-5 kertaa, joskus vähemmän, hyvin harvoin enemmän. Tuntuu nykyaikana vähän hassulta sanoa, mutta mulla ei ole liikunnan suhteen mitään sen kummempia tavoitteita. Liikun, koska siitä tulee hyvä olo, ja se pitää fyysistä kuntoa ja tietysti hyvää mielialaakin yllä. Ulkonäköjutut ovat mulle treenaamisen suhteen pelkkä bonus, vaikka onhan se hyvä tunne kun tuntee olevansa ulkoisestikin hyvässä kunnossa. Se kuitenkaan ei ole mulle tavoite itsessään. Kuten jo aiemmin mainitsinkin, en noudata mitään treeniohjelmaa, vaan liikun ihan puhtaasti fiilispohjalta ja kroppaa kuunnellen. Mulla on tietysti ne "jalkapäivät" sun muut tiettyjen lihasryhmien omat päivät, mutta en noudata niitä mitenkään orjallisesti tai tarkasti, vaikka pyrin tietysti olemaan tasapuolinen. Tunnistan nykyisin tarkasti, milloin kehoni on liian väsynyt treenaamiseen tai on muutoin vaan levon paikka, milloin puolestaan on kevyemmän liikunnan hetki, tai milloin taas pystyy repimään vähän kovempaakin.

IMG_0020-2

Sun keho tekee kaikkensa pitääkseen sut terveenä ja hyvinvoivana – älä siis rääkkää sitä, mutta älä myöskään tee sille hallaa liikkumattomuudella ja huonolla ruualla. Rakkaus ja lempeys itseä kohtaan ovat ihan loputtoman tärkeitä asioita mulle treenaamisen suhteen. On myös oleellista muistaa se, että me ollaan ihmisenä psykofyysissosiaalisia kokonaisuuksia, ja kaikki osa-alueet vaikuttavat toisiinsa. Liikunta voi parantaa monia asioita, mutta se voi myös pahentaa niitä. Siksi onkin tärkeää harjoitella kuuntelemaan omaa kehoaan ja olemaan itselleen armollinen. Jos oman kehon kuuntelu on sulle vielä hankalaa, listasin alle muutamia kysymyksiä, mitä mä kysyn usein mielessäni itseltäni. Siltä pohjalta usein päättelen, millaista liikuntaa kroppa kaipaa, vai olisiko kokonaan levon paikka!

Olenko syönyt tänään säännöllisesti kunnollista ja ravitsevaa ruokaa?
Miten olen nukkunut?
Olenko syönyt liian vähän?
Millaisella tuulella olen ollut tänään?
Painaako mieltäni jokin asia?
Onko viimeaikoina tapahtunut jotain uutta, jännittävää ja/tai energiaa vievää?
Ovatko energiatasoni olleet viimepäivinä jotenkin poikkeuksellisen matalalla?
Onko musta tuntunut viimepäivinä siltä, että olen tulossa kipeäksi?
Olenko laiminlyönyt jotain terveyden osa-aluetta (psyykkistä/fyysistä/sosiaalista)?


Olisi kiva kuulla teidän suhtautumisesta liikuntaan - oletteko samoilla linjoilla mun kanssa, vai kenties ihan eri mieltä?

Ajatuksia bloggaamisesta

Tämän vuoden aikana mä olen pohtinut bloggaamista erityisen paljon. Perjantaina treffasin kahvittelun ja kuvailun merkeissä ihanaa Inkaa, ja me myös jutuissamme luonnollisesti sivusimme aihetta. Tästä myös sain idean tähän postaukseen. Olen pohtinut paljon sitä, millaisen kuvan blogi minusta antaa. Minähän kirjoitan pääosin sisustamisesta, reissuistani, omasta tyylistäni ja mieltymyksistäni muodin ja sisustuksen suhteen. Jutut ovat pinnallisia ja positiivisia, ja se on mun tietoinen linjaukseni ja rajantekoni. Mulla on perheeni, ystäväni ja läheiset ihmiset, kelle voin vuodattaa negatiiviset tuntemukseni ja soittaa itkupuhelut, kun on p*ska päivä. Mä koen negatiiviset tuntemukset henkilökohtaisemmiksi, enkä siksi halua jakaa niitä someen. En kuitenkaan voi olla miettimättä blogien antamaa kuvaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka mediakriittisyys ei ole ehkä sitä parhainta tasoa. Itse sekä bloggaajana sekä blogien lukijana tiedän tasan, että blogiin päätyy pääosin ne elämän highlightit ja parhaat jutut, eikä se ole mulle mikään ongelma, ihmetys tai harmituksen aihe. En vertaa elämääni muiden bloggaajien elämään, sillä en koe siihen tarvetta. Mun elämäni on mun näköiseni ja olen siihen varsin tyytyväinen. Kuitenkin välillä tulen pohtineeksi, että ajatteleeko joku tosissaan, että mun, tai jonkun toisen  bloggaajan ainoat mielenkiinnon kohteet ja tärkeänä pitämät asiat elämässä ovat esimerkiksi vaatteet tai meikit? Mulle itselleni pitkään blogeja lukeneena ja jonkun aikaa blogganneena on ihan päivänselvää, että ei. Harmillisen usein netissä kuitenkin törmää suositumpia bloggaajia koskeviin järkyttäviin juoruketjuihin, joissa ison osan ihmisistä ajattelumaailman mukaan blogi kertoo pitäjästään ja hänen elämästään kaiken. Monesti ihan arkikeskusteluissakin tämän tyyppinen ajattelu tulee esille.

IMG_1445-2

Eräs mietinnän aiheeni on myös ollut bloggaaminen ja tuleva ammattini opettajana. Olenko uskottava ja vakavasti otettava opettaja ja kasvattaja, jos tykkään bloggata muodista ja kauneudesta? Tavallaan ihan hölmö kysymys, sillä miksi ihmeessä se tekisi kenestäkään huonompaa yhtään missään. Mielestäni bloggaamisesta voisi olla hallaa opettajuudelleni, jos ottaisin blogissani kärkkäästi kantaa tulenarkoihin asioihin, kuten esimerkiksi politiikkaan tai uskontoon. Myös työasioista liian avoimesti kertominen etenkin lasten kanssa työskennellessä olisi todellakin tuomittavaa. Mulle ei tosiaankaan tulisi edes mieleen bloggata näistä asioista. Pinnalliset aiheet ovat turvallisempia - mulla ei ole halua kertoa kaikkea itsestäni.

IMG_1461

Mussa on aina elänyt pieni tarve miellyttää ihmisiä. Nykyisin, kun olen tietoisempi asiasta, ei tilanne ole niin enää läheskään niin paha. Osaan ilmaista mielipiteeni paremmin, pitää puoliani ja mulle on ihan fine, jos joku ei pidä musta. Ennen mulle saattoi olla kovakin paikka, jos joku ihminen ei pitänyt musta, vaikken ollut antanut hänelle minkäänlaista aihetta olla pitämättä. Oletin automaattisesti, että vika on mussa. Yksi iso apu tähän asiaan on ollut muun muassa tämä blogi. Mun blogini lukijakuntineen on hyvin pieni, enkä blogiini ole yhden yhtä selkeästi ilkeää kommenttia saanut. Silti olen kuullut välillisesti tosi ikävää puhetta blogistani. Onkin melkein sääntö eikä poikkeus, että nämä ikävien juttujen laukojat ovat niitä ihmisiä, joita tunnet tai tiedät, tai joiden kanssa olet jollain tasolla semiaktiivisessa vuorovaikutuksessa. Näin oli munkin tapauksessani. On jännä nähdä lähes päivittäin ihmistä, joka on sulle mukava ja perus ystävällinen, mutta selän takana puhuukin ties mitä. Joskus tuo tuntui pahalta, mutta nykyisin olen vain kiitollinen, sillä koen sen kasvattaneen luonnettani. Aina jollain on  jotain valitettavaa, aina joku haluaa nähdä sussa ja tekemisissäsi jotain pahaa. Mutta jos varoo jokaista liikettään ja miettii liikaa muiden ajatuksia, voi oma toiminta rajoittua tosi kapealle alalle. Mun mielestä mun blogi on ihan hyvä, ja mä tiedän olevani muutakin kuin meikit, sisustus ja vaatteet. Mä olen määrätietoinen nuori nainen, jolla on sydän ja aivot paikallaan. Että tällaiset syvällisemmät pohdinnat sitten tähän maanantai-iltaan, toivottavasti jaksoitte lukea tän mun paasauksen :D Olkaa ylpeitä itsestänne ja siitä mitä teette, älkääkä miettikö liikaa muiden mielipiteitä, varsinkaan negatiivisia  sellasia.

IMG_1420


Mitä tuntemuksia tämä aihe teissä herättää?

Välivuodesta kaikki irti

Näin koulun alkujen kynnyksellä nämä opiskelujutut ovat pinnalla - toisilla opiskelut alkavat, toisilla ne jatkuvat, toisilla opiskelupaikka jäi toistaiseksi vielä saamatta ja osa vielä hakee rauhassa sitä oikeaa suuntaa. Mä vähän avaan omaa historiaani tämän asian suhteen. Mä pääsin ylioppilaaksi viimevuoden keväänä, ja hain samaisena keväänä myös yliopistoon luokanopettajan koulutukseen. Mä tiesin jo silloin, että haluan luokanopettajaksi, mutta täysillä panostetut ylioppilaskirjoitukset olivat aivan totaalisesti vieneet musta viimeisetkin mehut. Pääsykokeet menivätkin vähän sellaisella "lähetään nyt katsomaan"-asenteella. Lukeminen ei ollut läheskään päivittäistä, puuhasin hirveästi kaikkea muuta samaan aikaan, kävin kaiken päälle vielä kokopäiväisesti töissä sekä muutenkin mentaliteetti oli ihan "hällä väliä" - voitte varmaan arvata, että sitä opiskelupaikkaa ei mulle irronnut. Se tarkoitti siis sitä, että oli välivuoden paikka! Välivuosi oli ja meni, ja kevään tullessa pääsin taas näiden samojen kysymysten ääreen. Tänä vuonna mua onnisti, ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan unelmieni alaa. Fakta on kuitenkin myös se, että varauduin henkisesti täysin siihenkin, että välivuosia tulee toinen. Tein kovan duunin pääsykokeiden eteen, joten tiedän, että pettymys olisi ollut todella karvas  ja kova mikäli opiskelupaikka olisi jäänyt saamassa. Ajatus välivuodesta ei siltikään kuulostanut mun korvaani yhtään pahalta - olinhan sen yhdenkin välivuoden aikana saanut niin paljon upeita kokemuksia ja muistoja. Vuosi elämästä on niin lyhyt aika, mutta toisaalta siinä myös kerkiää ihan hirveästi. Nämä vaihtoehdot mä pyörittelin päässäni, mikäli kohdalleni olisi osunut vielä toinen välivuosi:
valivuosi2

1. Käytä välivuosi hyödyksi tulevien opintojen kannalta.

Itse opiskelin välivuotenani Lahden Kansanopistossa koulunkäynnin avustajaksi ja aamu -ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi, mikä tarkoitti sitä, että mulle kertyi mukavasti niin käytännön kokemusta kuin teoreettistakin tietoa koulumaailmasta ja kasvatuksesta. Tästä oli mulle suuri hyöty etenkin soveltuvuuskokeissa! Joten mikäli siis vaan mahdollista, suosittelen hankkimaan tulevasta alastasi käytännön kokemusta välivuoden aikana, ja/tai suorittamaan opintoja jo ennalta esimerkiksi avoimessa yliopistossa. 

2. Lähde maailmalle.

Tätä mä en täällä blogissani koskaan kertonutkaan, mutta mikäli välivuosi olisi mun kohdalle vielä tälläkin kertaa napsahtanut, tämä tyttö olisi ottanut ja lähtenyt kohti Australiaa au pairin hommiin. Lähettelin jo muutamia hakemuksia erittäin positiivisilla vastaanotoilla, mutta kuitenkin sillä varauksella, että en ollut vielä saanut opiskelijavalinnan tietoja. Suunta on siis tällä kertaa Aussien sijasta Helsinki, mikä on mulle kuitenkin se mieluisin ja toivotuin vaihtoehto. Mä kannustan kaikkia välivuotena reissaamaan ja lähtemään maailmalle niin paljon kuin vain mahdollista!
valivuosi3
3. Tee töitä.

On totta, että työpaikat ovat nykyään aika kiven alla ja sellaisen saaminen ei ole mitään helpointa hommaa. Jos kuitenkin on niin onnekas että pääsee välivuodeksi töihin, niin se on ihan mahtava juttu!  Kaikista hienointa tietysti olisi, jos työt vielä liittyisivät jollain tapaa siihen alaan, jota haluat päästä opiskelemaan. Jos olisin itse välivuoden töissä, säästäisin rahaa kaukaa viisaasti mahdollisesti seuraavan vuoden syksynä alkavien opintojen varalle.

4. Keskity täysillä rakkaaaseen harrastukseen.

Mä uskon, että välivuodesta erityisen kivan tekee jokin juttu, josta on innostunut ja jonka parissa puuhailla. Oli se sitten salilla käynti, valokuvaaminen tai mikä tahansa muu harrastus! Itselläni se olisi ja on arvatenkin bloggaaminen. Kun koulutehtävien deadlinet eivät pyöri mielen perukoilla, on enemmän aikaa antaa inspiksen ja motivaation vaan virrata omaa harrastusta kohtaan. En tietenkään sano, etteikö rakkaaseen harrastukseen panostaminen olisi mahdollista myös opiskelijana, mutta se varmasti vaatii enemmän aikatauluttamista!
valivuosi1

Millaisissa tunnelmissa teillä alkaa tämä syksy opiskelujen suhteen?

Dream big

IMG_1367-2 Huhhuh... miten tämän postauksen edes aloittaisi. Eilen tosiaan ilmestyivät korkeakoulujen yhteishaun tulokset ja... MUSTA TULEE LUOKANOPETTAJA!! Mä olen tuore Helsingin Yliopiston opiskelija! Mä olen siitä tiedosta asti ollut ihan super extra onnellinen, iloinen ja kiitollinen. On itketty onnesta, naurettu, seottu, tanssittu ja hypitty. Mun pitkäaikainen unelmani on toteutunut. Oli myös ihana huomata miten fiiliksissä kaikki mun läheiseni olivat tästä asiasta, ja eilen mun kouluunpääsyä juhlistettiinkin shampanjalasillisilla ja ihanalla ravintolaillallisella Rouxissa mun perheen, isovanhempien  ja poikaystävän kanssa. Jotenkin niin epätodellinen fiilis, että syksyllä mä aloitan fuksivuoteni Helsingin Yliopistossa, viimevuonna kun en päässyt Itä-Suomen Yliopistoon edes varasijoille. Vaikka luokanopettajan opinnot ovat mulle se unelma number 1, onhan se nyt silti ihan mieletön plussa päästä asumaan suosikkikaupunkiinsa, Helsingissä kun olen halunnut asua ihan pikkutytöstä asti! Mä voisin oikeasti sanoa, että nyt mä elän unelmaani.
IMG_1449
Mulla on olemassa pieni kirjanen, joka on mulle ikään kuin sellainen "dream book". Sinne mä 1.1.2016 uudenvuodenhuuruissani listasin asioita, jotka haluan tänä vuonna saavuttaa. Sinne laitoin ylös realistisia mutta kunnianhimoisia tavoitteita mulle itselleni tärkeistä asioista, ja yksi kirjoittamani asia meni sanasta sanaan näin: "Pääsen opiskelemaan luokanopettajaksi Helsingin Yliopistoon". Vaikka mä pikkuisen taikauskoinen olenkin, aika pieni mahdollisuus silti on, että mä omistan jonkun taikakirjan joka toteuttaa kaiken sinne kirjoittamani. Jutun juju on siinä, että kun oikeasti konkretisoi ja pistää unelmansa sanoiksi, asiasta tulee sun pääkopalle todellinen. Sä ihan oikeasti olet tavoittelemassa tätä juttua, ja sun pitää miettiä mitkä on ne keinot, joilla sä sen saavutat!
IMG_1483-2
Mä voisin loputtomiin toitottaa sitä, että unelmat ja tavoitteet on elämässä ihan älyttömän tärkeitä. Mä en kuitenkaan ikinä halua jäädä pelkäksi unelmoijaksi, mä haluan olla myös saavuttaja. Unelmoijat ja unelmien saavuttajat erottaa mun mielestäni sen, että on valmis antamaan kaikkensa ja painamaan niin kovaa duunia unelmiensa eteen kuin vaan ikinä mahdollista. Toki on olemassa luonnostaan huippulahjakkaita ihmisiä, joiden ei kauheasti tarvitse nähdä vaivaa minkään eteen, mutta nämä ihmiset ovat kuitenkin ihan miniminipieni osa kaikista. Esimerkiksi mä en ole koskaan ollut huippulahjakas yhtikäs missään, mutta huippuahkera ja huippumotivoitunut mä olen. Tämä fiilis on vaan niin huikea!! Haluan vielä tämän postauksen loppuun onnitella kaikkia opiskelupaikan saaneita, nyt on todellakin aihetta juhlistaa! Ja te, keillä opiskelupaikka jäi vielä odottamaan hetkeksi, pysykää optimistisina ja ikinä ei saa luopua omista unelmista. Enskerralla sitten kahta kauheammin, eiks niin!

Love yourself

Liian usein tuntuu olevan hankalaa kehua omaa ulkonäköään. Se, että sanoo ääneen pitävänsä ulkonäöstään on välillä suorastaan tabu. Liian usein se mielestäni mielletään itserakkaudeksi, vaikka itseään nimenomaan pitäisi rakastaa, terveellä tavalla tottakai. Ulkoiset seikat ovat vain pieni osa meitä, mutta yleensä ne ovat nimenomaan niitä asioita, jotka joutuvat niin oman kuin muidenkin suurennuslasin alle. Mä haastankin kaikki listaamaan omasta ulkonäöstään joko omaan blogiinsa tai tämän postauksen kommentteihin vähintään 6 juttua, joista pitää omassa ulkonäössään! Mulle jäi tästä listauksesta tosi hyvä fiilis, ja tätä itsensä kehumista täytyy todellakin alkaa harrastaa useammin! :)

IMG_0296-001

- Huulet. Mulla on ihan perisuomalaiseksi luonnostaan ihmeen täyteläiset huulet, joista pidän kovasti. Tykkään korostaa huulia meikissä ja olen todellinen huulipunien suurkuluttaja! 

- Pituus. Mä olen hieman yli 170 cm pitkä. Muistan yläasteajan, jolloin en todellakaan ollut sinut pituuteni kanssa. Olin monia poikia pidempi ja hölmönä luulin näyttäväni jotenkin miehekkäältä! Nykyisin puolestaan rakastan pituuttani, ja ottaisin mieluusti vielä vähintään viitisen senttiä lisää pituutta! Korkokengät jalassa tunnen näyttäväni erityisen hyvältä. Eihän siitä mihinkään pääse, että pitkät naiset ovat näyttävän näköisiä!

- Hiukset. Hieman yli vuosi sitten hiukset eivät todellakaan olisi päässeet tälle listalle! Vasta, kun lopetin hiusten värjäämisen, hiusteni kunto parani huomattavasti ja ne lähtivät kasvamaan ihan ennätysvauhtia. Olen ihan hulluna luonnolliseen maantienvaaleaan hiusväriini niin omissa kuin muidenkin hiuksissa!

IMG_0260

- Vatsa. Sellainen ruumiinosa, josta en ole ainakaan tähän mennessä potenut minkäänlaista epävarmuutta missään vaiheessa. Olen luonnostaan litteävatsainen. Jos mulle painoa kertyy, se jostain kumman syystä skippaa kokonaan vatsani ja menee ihan kaikkialle muualle tahansa!

- Se, miltä näytän kunnolla laitettuna. Tällä tarkoitan siis sitä, että pidän peilistä takaisin katsovasta tytöstä erityisesti silloin, kun olen meikannut oikein pitkän kaavan mukaan tekoripsineen kaikkineen. Mun mielestä liian usein toitotetaan sitä, että voimakkaammalla meikillä koitetaan peitellä epävarmuutta, ja että meikin taakse yritetään ikään kuin piiloutua. Mä en koe asiaa lainkaan näin. Mulla ei ole mitään ongelmaa olla ilman meikkiä tai luonnollisella meikillä, itseasiassa siltä näytän 99 % ajasta ja mä silloinkin pidän näkemästäni. Pointti on se, että tykkään hieman laitetummasta lookista, koska mä vaan satun tykkäämään hieman laitetummasta lookista. Meikkaaminen on mulle vähän kuin oma taiteenlajinsa. Teen sen yksinkertaisesti sen takia, koska itse pidän siitä. 

- Vartalon malli. Pidän siitä, että mulla on leveä lantio ja siihen suhteessa melko kapea vyötärö. Omasta mielestäni mulla on naisellinen ja hyvä kroppa!

IMG_0299-001

Ajatuksia opiskelusta

IMG_8945
Kuten mä jo alkuvuodesta varoittelinkin, mulla tulee todennäköisesti hiljenemään tahti blogin puolella pääsykoemateriaalin ilmestyttyä. Ja arvatkaa mitä - se innolla ja kauhulla odotettu materiaali ilmestyy ensiviikon torstaina!! Mä alan siis tosiaan lukemaan Vakava-kokeeseen, jolla haen luokanopettajaksi. En haluaisi sanoa, että pistän blogin ihan täysin ja kokonaan jäihin, sillä sen kaiken stressin ja pänttäämisen keskelle tarvitaan niitä inspiroivia ja rakkaita juttuja vastapainoksi - tarkoittaa siis mun kohdalla muun muassa bloggaamista. Myös ennen materiaalin ilmestymistä me lähdetään isoäitini kanssa ihanalle virkistysreissulle Tukholmaan, joka toimiikin mulla tällaisena viimeisenä rentoutuksena ennen kovan luku-urakan alkua

IMG_8922-001
Mä en olekaan täällä avannut sen tarkemmin mun tämänhetkistä koulutustani. Mulla on siis lukiopohja, kuten monet varmasti tietääkin, mutta silloin tällöin olen täällä epämääräisesti maininnut myös opiskelevani tälläkin hetkellä. Ja niin opiskelenkin, nimittäin koulunkäynnin avustajaksi ja aamu -ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi! Kyseessä on ammatillinen koulutus ja näyttötutkinto. Mä koin tärkeäksi käyttää mun lukiosta valmistumisen jälkeisen välivuoden hyödyksi, keräämällä mahdollisimman paljon käytännön kokemusta alasta, jota haluan päästä opiskelemaan. Ja sitä olen tässä koulutuksessa toden totta saanutkin! En tyytyväisempi voisi tähän valintaani olla, niin monta rikastuttavaa ja kasvattavaa kokemusta mulla on jo nyt taskussa. 

IMG_8965
Haasteena mulla on todellakin ajankäyttö tulevan kuukauden aikana. Mulla on koulu ja siihen liittyvät tehtävät, harjoittelujakso ja siihen liittyvät tehtävät, valmennuskurssi, työ ja ainiin, vielä itsenikin ja oma hyvinvointini ylläpidettävänä :D Joten helppoa tästä urakasta ei ole tulossa laisinkaan. Mutta kaikesta selvitään itseä kuuntelemalla ja positiivisella asenteella, sekä ennen kaikkea ihan pirun kovalla duunilla! Tällä kerralla mulla on paljon enemmän motivaatiota ja määrätietoisuutta lukemisen suhteen, mutta en koe myöskään maailmanlopuksi sitä, jos kohdalleni osuisi vielä toinenkin välivuosi. Huh, tuntuipa hyvältä päästellä vähän höyryjä tämän opiskeluasian suhteen. Kyllä tämä ajatusten "sanominen ääneen" selkiyttää omaa päätäkin! Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan, onko siellä muita (muuhunkin kuin luokanopeksi) hakijoita ja millaisilla mielellä olette hakemassa? Vähän vertaistukea, anyone..?:D